sunnuntai 15. lokakuuta 2017

Stop the press!! Luomu viljelijällä ennen näkemätön ongelma puintien aikana; puitu sato ei meinannut mahtua kuivurin siilostoihin!


Näin siinä kävi…moneen otteeseen on saanut todeta olevansa todella onnekas kun katsoo tämän hetken sadonkorjuu tilannetta muualla Suomessa. Hyviäkin satoja on korjattu ja yllätys hyviä satoja on näyttänyt tulevan nimenomaan luomupelloilta. Eikä pelkästään se määrä vaan ennenkaikkea laatu. Jos puinteihin on päästy ennen syksyllä alkanutta monsuunisadekautta ovat laatutekijätkin olleet kohdillaan.

Mutta mitkä ovat ne avaintekijät, joilla saadaan luomuviljely onnistumaan? Onko onnistunut sato täysin tuuria vai onko luomussa olemassa keinoja, joilla saadaan homma toimimaan?


Valko-apila pelto Birkkalassa


Viljelykierto on luomun tukipilari!

Yksi asia on De facto, sääolosuhteisiin viljelijä ei pääsee vaikuttamaan, mutta moneen muuhun asiaan kylläkin. Vaikka tänä kasvukautena kaikki olisi tehty oppikirjojen mukaisesti, voi helposti tämän kaltainen, märkä syksy pilata kaiken. Tänä vuonna on sadon onnistumisen ratkaissut paljolti myös se, että onko tietylle alueelle tullut tarpeeksi lämpösummaa kasvin tuleentumista varten.

Kuitenkin hyvin suunniteltu viljelykierto voi auttaa viljelijää paljonkin tälläisenä kasvukautena.

Hyvä viljelykierto tarkoittaa parhaimmillaan sitä, että peltolohkolla ei viljellä ikinä samaa kasvia kahta vuotta peräkkäin (pois lukien monivuotiset kasvit), vaan viljeltävä kasvi vaihtuu vuosittain. Yhdellä peltolohkolla se voisi olla esimerkiksi tälläinen; 1. vuosi ohra- 2. vuosi kaura- 3. vuosi rypsi- 4. vuosi vehnä jne…

Mutta me kierot luomuviljelijät käytämmekin vielä toisenlaista viljelykiertoa, joka auttaa meitä jättämään kasvinsuojeluaineet sekä väkilannoitteet pois käytöstä. 
Esimerkiksi;  1. vuosi Apilanurmi  - 2. vuosi Apilanurmi -  3. vuosi Vilja  - 4. vuosi Papu/Herne - 4. Vuosi Suojavilja.

Kullakin kasvilla on tärkeä tarkoitus kierrossa;

1 ja 2 vuosi: Apilanurmi ”Pellon lepovaihe””

Apilanurmella on kierron vaiheessa useampikin tarkoitus. Ensinnäkin apilaa käytetään pellolla typensidontaan (ilmaista typpeä --> ilmasta maaperään). Tästä olemme havainneet melkein suoran yhtälön pelolla; mitä vahvempi ja onnistuneempi apilakasvusto = sitä korkeampi sato viljalla seuraavana vuonna. 

Apilalla on myös paksu paalujuuri, joka murustaa huomattavasti maan rakennetta. Apilanurmi kasvusto joko murskataan 2-3 kertaa vuodessa tai siitä voidaan myös korjata rehusato  (keski-euroopassa tätä käytetään myös biokaasun valmistukseen!) 

Oikein ajoitetuilla kasvuston murskauksilla saadaan kuritettua rikkoja ja jos satoa ei korjata, jää se pellolle matojen ruuaksi sekä parantamaan maan multavuutta/hummusta. Tässä kannattaakin pitää mielessä, että jos apilanurmisato korjataan, niin sinne on myös hyvä saada jotain tilalle esim. karjanlannan muodossa.
Apilan paksu paalujuuri parantaa maan rakennetta


Lierot ovat tärkeä osa maanviljelystä

Apilanurmen kyntöä



3. vuosi: Viljavuosi

Birkkalan tilalla viljavuosi tarkoittaa normaalisti speltin kylvöä. Apilanurmi kynnetään heinäkuun tienoilla, jolloin peltolohko on valmis speltinkylvöille saman vuoden syyskuulle. Tämän jälkeen speltti talvehtii ja se korjataan seuraavan vuoden elokuussa.

Vilja kylvetään apilanurmen jälkeen siksi, että se pystyy hyödyntämään apilan tekemän ”typpilatauksen” pellolla. Kahden vuoden apilanurmi vuoden jälkeen on viljapellolla havaittavissa, että se on puhtaimmillaan rikkakasveista ja potkua maassa riittää hyvän sadon muodostukseen. 


Speltin puintia

Typpilatauksen jälkäisenä vuotena pellolla riittää hyvin kasvuvoimaa


4. vuosi ”papu/typensidonta vuosi”

Yhden viljavuoden jälkeen tarvitaan jälleen typpeä sitova kasvi pellolle. Meillä tämä on tähän asti ollut härkäpapu, mutta monesti luomussa käytetään hernettä tai muita typpeäsitovia kasveja. 

Härkäpavulla on myös muita samankaltaisia ominaisuuksia kuin apilalla; sillä on myös paksu juuri joka parantaa maan rakennetta. Papukasvi tässä vaiheessa katkaisee myös tautipainetta pellolla. 

Luomun viljelykierrossa on myös tärkeää että viljeltävä kasvi ei kanna kasvitauteja seuraavalle vuodelle. Tämän vuoksi esim. kahta viljavuotta peräkkäin tulee välttää.

Härkäpavulle olemme myös todenneet hyväksi kerääjäkasvin käytön. Pavun alle kylvetään raiheinä joka; 
- tehostaa ravinteiden pidättäytymistä maahan 
- lisää hummusta/lisää ruokaa madoille 
- parantaa maan kantavuutta syksyllä (oli muuten aika kovaa valuuttaa tänä vuonna!)


Härkäpapu kavustoa

Pöllyttelijä työssään


5.vuosi ”suojavilja”

Suojavilja tarkoittaa käytännössä sitä, että pellolle kylvetään ensin pääkasvi; vaikka speltti, kaura, tai jokin muu vilja ja pääkasvin alle kylvetään tuleva apilanurmi kasvusto ja ympyrä sulkeutuu! Eli tästä seuraavana vuonna pellolla olisi taas apilanurmi.  

Apilaa ei kylvetä pellolle puhtaana kasvustona vaan seoksena. Kylvöseoksessa on sopivassa suhteessa myös muita heinäkasveja, jotka pidättävät maahan ravinteita, joita apila sinne tuo. Esimerkiksi seoksena voi olla 3-4kg puna-apilaa, 4kg ruokanataa ja 4kg raiheinää per hehtaari 

Yksi tärkeä tavoite on pitää pelto mahdollisimman paljon kasvipeitteisenä!


Puidun sängen alta näkyy tuleva apilanurmi kasvusto


Mitä olemme 6 vuoden luomuviljelyn jälkeen havainneet?

  • ”-Siis siellä näkyi todella paljon matoja!?” Näin totesi eräs tilalla vieraillut maatalousalan ammattilainen. Hän oli tullut Birkkalan tilalle ottamaan pelloilta maanäytteet. Samaa olemme havannoinneet myös itse. Matojen määrä on monin kertaistunut.. Syksyllä kun maa on kynnetty, se näyttää kuin jokin suivaantunut metsästäjä hirvijahdilta olisi käynyt ampumassa maahan haulikolla koko pellon kauttaaltaan läpi. 
Reikiä maassa

  • Mitä enemmän matoja sen parempi on pellon multavuus, rakenne, kantavuus, vedenläpäisykyky jne.jne.. vaikka madot/lierot ovat koollisesti hyvin pieniä niin voisin väittää että nämä otukset kantavat todella isoa roolia tässä baletissa!
  •  Ehkä ilahduttavin huomio on ollut että maatalous pyörii ilman kemikaaleja sekä väkilannoitteita! Eikä sitä uskonut ennen kuin itse asiaan itse perehtyi ja alkoi luomun viljely toimia toteuttamaan. Alkuvuosina turvauduimme broilerin lantaan joillakin lohkoilla, koska luomu viljelykierto ei ollut 100% vielä käytettävissä. Nyt olemme pärjänneet 4 vuotta täysin viherlannoituksella eli typensitoja kasvien typpipanostuksella. Siitä ei kiitä ainoastaan isännän lompakko, siitä kiitää varmasti myös ympäristö (ja ne tärkeät madot!!) Satotasot ovat pysyneet samoissa kuin ”tavanomaisen” viljelyksen aikana, elleivät jopa jonkin asteisesti parantuneet.
  • Rikat saa pysymään kurissa luomussakin. Niiden torjunta ei perustu vain mekaanisiin toimenpiteisiin vaan niitä pystytään kurittamaan viljelykierron ja "biologisen sodankäynnin" avulla ---> mitä onnistuneempi ja tiheämpi kasvusto pääkasvilla, sitä enemmän se varjostaa rikkoja allensa. 


Vahva kasvusto tukehduttaa rikat

Apilanurmen murskausta


Summa summaarum; Luomu viljelytekniikkana ei ole valmis..eikä täydellinen.. se on vasta alkuasteissaan ja siinä on vielä paljon kehitettävää. Se vaatii myös perehtymistä onnistuakseen. 

Itse kuitenkin näen sen ehdottomasti tulevaisuuden viljelymuotona ja sieltä on paljon hyviä viljelytekniikoita siirrettäväksi muuallekin.

 Luomuviljelijät ovat toimineet edellä kävijöinä näiden käytännön viljelyoppien löytämiseen, joissa haetaan vaihtoehtoja kemikaalien ja väkilannoitteiden käyttöön. Nyt on ollut mukava nähdä että luomun tutkimiseen ja opettamiseen on alettu panostamaan.

 Oma henk. koht. riemuhetkeni oli, että aikoinaan käymäni Mustialan opetusmaatila on nyt kuulemman siirtymässä luomuun. Suunnan näyttäjiä tarvitaan, toivotan Mustialan väelle menestystä valitsemalleen tielleen.¨

"Sinä olet sitä mitä sinä syöt ja niin on muuten peltomaakin sitä mitä sille syötetään"



Savu koira maistelee pellon antimia



Ystävällisin terveisin
Simo