Birkkalan Isännän blogi: toukokuuta 2014

KEVÄÄN IHMEITÄ

Vuodet eivät ole veljeksiä. No eipä tosiaan tunnu olevan, ei niin säidensä puolensa eikä myöskään tapahtumiensa puolesta. Eräänä huhtikuun alkuisena yönä emäntä totesi että nyt taisi mennä vedet ja minä totesin että nyt taitaa tulla kiire. Vapisevin käsin soittelin Tyksiin ja kyselin että mitäs nyt tehtäisiin, johon rauhallinen naisääni vastasi, että voimme tulla äitiyspoliklinikan puolelle. H-hetki alkaa lähestyä. Niinpä syntyi keskuuteemme sunnuntai-iltana tyttö, joka totta tosiaan mullisti maailmamme ja hänen tarinansa on vasta alkanut. Nyt ihan sivukommenttina, että kaiken näköistä sitä on agrologi opinnoissaan on tullut opiskeltua. Siis ihan lehmän ja sian poikimista on tullut opiskeltua teoriassa, ja ajattelin että kyllähän tämä synnytys nyt tästä kun on sentään jotain ”alan tietoutta.” Mutta ihmisten ”poikiminen” olikin jo sellainen kokemus että en varmasti ikinä tule valittamaan yhtään mistään jos hieman niskaa kolottaa tai varvasta särkee. Oli emännällä sen verran tuskaa että ei käynyt kateeksi. Synnytys on tosiaan yksi maailman ihmeistä, sitä ei voi kieltää.

PÄÄSIÄISEN PYHÄNÄ JO PELLOLLE

Olen aina ajatellut, että maatilanpidon yksi parhaimpia puolia tulisi olemaan perhe-elämän ja työelämän helppo yhdistäminen. Kuitenkin, hieman alkoi tuoreen isän sisältä raastamaan kun pääsiäisen pyhinä alkoivat kylvötyöt ja joutui jättämään perheensä hieman pienemmälle huomiolle. Onneksi saimme hyvän työtiimme kanssa tehokkaasti peltotyöt tehtyä. Eipä ole aikaisimpina vuosina tarvinnut tauolla ottaa lasta olkapäälle ja alkaa röyhtäyttämään. Kun tämä oli tehty niin kahvit nopeasti kurkkuun ja takaisin traktorin hyttiin köröttelemään. Ehkä näin jälkeenpäin ajateltuna lapsen hoito oli ihan voimaannuttavaa vaihtelua peltotöihin siinä välissä.

Tänä vuonna maa muokkaantui kylvökuntoon todella hyvin. Yksi ajokerta äkeen kanssa riitti lähestulkoon kaikilla lohkoilla. Tämä joudutti kylvötöitä huomattavasti. Maataloustyöntekijämme ajoi s-piikkiäkeellä kaikki pellot läpi ja minä kylvin kylvökoneen kanssa perässä. Jostain syystä ajatukset harhailivat vaihtelevasti nukuttujen öiden jälkeen, aina kylvösiemenen riittävyydestä kakkavaippojen vaihtotekniikan kehittämiseen. Tätäpäs ei opetettukaan eläintenhoito-kurssilla.

KAIKKI HYVIN, LOPPU HYVIN

Näinhän siinä kävi. Kevätkylvöihin kuului myös mitä ihmeellisemmät sääolosuhteet. Omana aikanani ei ole Birkkalassa tehty kevätkylvöjä näin hyvissä ajoin ennen äitienpäivää. No, puuttuhan sieltä vielä muutama hehtaari apilanurmen kylvöjä, mutta niillä ei ole niin kiire. Speltti on nyt kertaalleen rikkaäestetty, eli sille on tehty mekaaninen rikkakasvien torjunta. Kirjoittelen rikkaäestyksestä ja sen ideologiasta tuossa kesemmällä hieman tarkemmin. Kylvöjen aikana oli pääsiäisen jälkeen hyvinkin lämmin kausi, jonka jälkeen oli eräänä aamuna Birkkalaan tullut jopa lumipeite! Tämä tosin onneksi suli aamupäivän aikana nopeasti pois. Juuri nyt on tullut sopivasti hieman lämpimämpää ja sadetta, jota kylvetyt pellot kaipaavat. ”Kaikki mikä sataa ennen juhannusta, sataa laariin” sanotaan.

Vihdoin äitienpäivänä on lupa ottaa rennommin. Pellolla ensimmäiset kylvöt alkavat jo hieman tulla pintaan. Jokakeväinen näkymä oraiden esiintulosta on myös jonkinlainen luonnon ihme joka ei ikinä lakkaa kiehtomasta. Birkkalan tilan väki toivottaa kaikille äideille Hyvää Äitien Päivää!!